Jostain kummansyystä mä nukuin ku tukki, vaikka mieltä jäyti epäselvyys ja lukemattomat kysymykset. Oswald tuli herätteleen meidät siinä kasin aikaan ja muistutti vielä mm. siitä että kaikkia pitää puhutella rhya:ksi (kai se tarkottaa jotain "teidän korkeutenne" tms...) ja heitti meidät sitten kaupungin laidalle ja toivotteli onnea.

*keskittyminen*
*shapeshift*

"Hiljaiset tassujen äänet kantautuivat lumikinoksen keskeltä, näkyi vain yhdet syvät jäljet kun 4 lupusta kulkivat taivalta pitkin"

Aika makeeta painaa menemään lupuksena, joteski sitä tuntee olonsa niin vapaaksi... No enivei, me päästiin rotkon reunalle, josta Oswald ja kumppanit oli kertonu, suunnassa siis oltiin, mutta mitäs nyt... Sethin avustuksella vaihdettiin Umbraan ja matka jatku rotkon yli, 10 minuuttia oli ohjeissa... Hei! mites nyt... takas pitäis päästä ja me ollaan keskellä metsää, ei minkäänlaista peilaavaa pintaa, naureskeltiin siinä puoliväkisin että folioo enskerralla mukaan. Onneks Hermannilla on se henkiolento, joka autto meidät pois Umbrasta. Aikas hassua, me paineltiin 10minsaa täysillä eteenpäin, mutta silti oltiin edetty vain n.80metriä... kai ne välimatkat on Umbrassa sit erilaisia...
Me oltiin aika mukavasti aikataulussa kun saavuttiin oikeeseen paikkaan, ainut ongelma oli, että sitä luolansuuta ei näkynyt missään...

....Umbra....

Löytyihän se

Luolan suulla oli vartija (kaunis nainen) joka opasti meidät perille pienen leikkimielisen tenttauksen jälkeen. "Jahas, pojat löys perille" Puhuja oli Udo (Udo Niemann, Keeper-of-Mountain-Laws), joka kertasi ohjeet vielä kerran. Meillä oli 20 minuuttia aikaa Septin Caernille pääsyyn. Me sovittiin pikku merkit, koska packin esittelyn jälkeen meidän piti tervehtiä septin johtajaa samaan aikaan, (tokihan se kuulostaa hölmöltä sekä epävarmalta jos kaikki sanoo sen miten sattuu....)

Mä olin aika jännittynyt kun Seth meinas kompuroida sanoissaan, mut hyvin se loppujenlopuks meni. (-Oli muuten makeen näkönen mesta, n.250 henkeä seuraamassa tilaisuutta ja me ollaan punasen maton reunassa, ison lattiaan kaivetun riimun edessä ja Septin Ritemaster puhuu osin Litaniaa lainaten.) Kun esittely ja viralliset kuviot oli ohi, Seth ja Herman kutsuttiin vastaan ottamaan vihkimys Garou yhteisöön, mä olin vähän pettyny kun mä en saanu mitään, jätkät sai omat "onnenamulettinsa" ja me vaan Lamperin kans oltiin ulkopuolisia... No kai meidänkin aika vielä tulee.

Koko tilaisuus loppu ruokailuun jota kaikki oli vissiinkin odottanu.

Oikeestaan koko tilaisuus oli helpompi ku mä odotin, kai se johtu osittain siitä että en tienny yhtään mihin me mennään, no, enivei, me päätettiin pyytää että meille koulutettaisiin roduillemme ominaisia taitoja, Giftejä ja siinä se loppupäivä sit oikeestaan kuluikin, mä taidan lopetella nyt ja valmistautua kohti huomista...