Mitähän tääkin nyt sitten on. Seth sano et pitää jotain äijiä mennä vastaan bussipysäkille. Tulossa kuulemma jenkkilästä. No, ei siinä mitään. Sinne vaan ootteleen. Toivottavasti äijille maistuu olut, eikä vaan mikään jenkeille tyypillinen kusi. Ja maistuikin mitä ilmeisemmin. Siinä otettiin kaverit kyytiin (onneksi minulla ei ole ajokorttia, pystyin vetämään olutta kun Seth ajoi) ja mentiin Eisenbreuerille. Siellä istuttiin iltaa, syötiin, juotiin ja niin edelleen. Jenkit siinä kertoili mitä niille oli sattunut matkan varrella, ja siinä kyselivät että oisko mitään meininkiä täksi illaksi. Ainoa mikä sattu tuleen mieleen oli Night Life. Ja vittu, eiku sinne vaan.

Taksista pois päästyämme teki Bound-In-Blood (yks jenkeistä) katoamistempun umbraan (ilman heijastavaa pintaa. Tiesin tuon olevan mahdollista, muttaenpä usko että ite sitä vielä pystyisin hallitsemaan). Maksoimme siis taksille yhdestä vähemmän. Samoin kuin sisäänmenemisestä. Siinä sitten haimme oluet ja etsimme pöydän itsellemme. Bound-in-Blood liittyi seuraan hetken kuluttua. Tehtiin siin sit vähän suunnitelmia, ja päätettiin mennä tutkailemaan mitä yhden oven takaa löytyy, jonka päättelimme vievän mahdollisiin toimistotiloihin. Menimme joraamaan siihen oven läheisyyteen, ja Bound-in-Blood teki taas jotain, en tiedä mitä, mutta ilmeisesti jonkin hämäyksen kameroille tai jotain (minä en huomannu mitään), että päästiin kulkemaan siitä ovesta huomaamatta.

Käytävä, portaikko kellariin. Ei ketään missään. Kellarista tavarahissillä viidenteen kerrokseen. Aha, viereisen painotalon toimistotiloja. Ei mitään mielenkiintoista siis. Samaisella tavarahissillä ensimmäiseen kerrokseen. Aulan tapainen paikka. Yhdessä ovista luki Night Life. Siitä siis sisään. Kaikki glabro-formissa, Richard Sevillellä ja Lamperilla käsiaseet. Saavuttiin pitkään käytävään, jonka toisessa päässä näkyi ovi, ja näytti kuin noin puolestavälistä käytävää olisi toinen seinä kadonnut. Minä hiivin kurkistamaan mitä näkyi, ja siellähän olikin sitten baari. Tyhjä sellainen, pölyä vähän kaikkialla, joitakin rikkinäisiä huonekaluja… ja yksi spotti valaisemassa jotain peilintapaista. Tai valaista on varmaankin hieman väärä sana, koska valo ei heijastunut siitä peilistä. Totesin muille että on turvallista tulla, ja niinpä aloimme tutkia paikkaa tarkemmin. Se peili osoittautui peilaavaan vain liikkuvia kohteita, eli jos pysähdyit, niin lakkasit näkymästä siitä. Eikä se myöskään hajonnut vaikka Seth kopauttikin sitä kaikella mitä sai itsestään irti. Marc löysi yhdestä oluthanasta jäännöksiä jostain, joka mitä ilmeisemmin on ollut verta. Ja vielä tuoretta sellaista. Eli verenimijöitä täällä tosiaan liikuskelee. Minä vaihdoinkin tässä samalla hispo-formiin. Jostain kuului kovaa napsaus, aivan kuin viivottimella olisi lyöty pöytään. Ja kaikki kuvittelivat äänen tulevan eri paikasta kuin toinen...

Lyhyen jännittyneen varuillaanolon jälkeen jatkoimme paikan tutkimista. Huoneessa oli kaksi muuta ovea (se käytävän päässä ollut ovi oli hyvin lukittu ja käyttämättömän näköinen), joista toisen edestä löysin punaisen säteen. Hälytyssäde. No, enpä laukaissut sitä sentään. Marc iski crinoksena säteen takana olevan oven auki. Pimeä huone, ilmeisesti jonkinlainen keittiö. Seth ja Lamperi lähtivät tutkimaan mihin toinen ovi johtaa, ja muut alkoi tutkaileen saisiko sädettä mitenkään purettua. Minä en oikein moisesta välittänyt, ja päätin vain hypätä sen yli keittiön pimeyteen. Meni kyllä se hyppy aivan vituilleen, mutta pääsin onneksi nopeasti jaloilleni. Ei siellä keittiössä mitään ihmeellistä ollut, valot vaan päälle ja katselemaan. Näytti melkoisen käyttämättömältä keittiöltä. Siellä oli kaksi tavallista ovea, ja kolmas ilmeisesti kylmiöön johtava ovi. Pikainen katsahdus kylmiöön. Ruumiita roikkumassa koukuista. Bound-In-Blood kävi tekemässä siellä jotain, en viitsinyt kysyä mitä. Siinä kun muut oli tulleet keittiöön myös, paitsi Seth ja Lamperi, käskin niiden sammuttaa valot ja raotin toista tavallista ovea... pimeää. Kipaisin sisälle niin huomaamatta, että varmaankin kaveritkin jäivät seisomaan kuin nallit kalliolle ;)

No, eipä siellä mitään erikoista ollut, joitakin lokerokaappeja, sellaisia metallihäkkyröitä. Taisi siellä joku pöytäkin olla, ja pari tuolia. Ilmiselvä taukotila. Takas keittiön puolelle, Seth ja Lamperi olivat liittyneet takaisin seuraamme. En alkanut kyseleen mitä olivat löytäneet, kun kommunikointi minun ollessa hispona olisi voinut olla vähän hankalaa.

Sitten se toinen ovi. Taas oven raotus. Valoa. Vilkaisu raosta sisään... Kamera katsomassa suoraan ovelle. Vittu. Siihen meni sitten sevarovaisuus. Pikainen ryntäys sisälle, hyppy ja kamera alas katosta. Eiköhän se hälyttänyt kaikki paikalle. Porukka ryntäs sisälle kanssa kattomaan mitä minä oikein touhuan. Täälläkin samoja lokerokaapistoja. Minä ja Marc mentiin taakse varmistamaan ettei kukaan pääse yllättämään, kun muut tutkivat huoneen pikaisesti. Pienen hetken päästä kuului ryminää, ja eikun takas huoneeseen. Pojat olivat kaataneet yhden kaapistoista, ja sen takana oli ovi jonnekin. Muut juoksivat jo siitä sisään, ja me sinne perään myös.

Tultiin jonkinlaiseen isoon halliin, jonka takaseinustalla oli parveke, ja paljon ikkunoita. Toimistoja ilmeisesti. Sevill järjesti juuri porukkaa molemmille portaille jotka johtivat tälle parvekkeelle, ja minä liityin niistä toiseen. Bound-In-Blood seisoi keskellä huonetta tekemässä ties mitä. Yhteisryntäys. Tyhjiä toimistotiloja. Katossa välkkyi punainen varoitusvalo. Muutuin homidiin.

Sevill alkoi tutkia pöydällä olevia papereita ja Lamperi tietokoneita. Keskellä huonetta edelleen seisova Bound-In-Blood sanoi, että siinä huoneessa on joku muukin. Sevill alkoi tähtäilemään aseellaan ympäri huonetta ja etsimään sitä jotakuta. Minä päätin kokeilla riipustani ja aloin katselemaan miltä umbrassa näyttää.

Paikka näytti muuten melko samanlaiselta, paitsi ihmiset ja esineitä puuttui. Bound-In-Blood seisoi edelleen keskellä huonetta, ja katsoi yhteen nurkkaan. Minunkin silmiini osui musta alue siellä. Joka lähti liikkumaan. Seurasin sitä katseellani, kun se meni kohti sitä ovea, mistä me tultiin. Samaan aikaan mundanessa...

Kun tulin takaisin huomasin, että siitä ovesta mitä me käytettiin, ryntäsi sisään 7 äijää aseet kourissa. Maihin vaan ja vitun nopeasti. Seth päätti vetää crinoksena suoraan ikkunan läpi noita äijiä kohti, Lamperi alkoi ruuvaamaan jotain koneista irti ja Sevill nappasi jotain papereita taskuun ja alkoi ammuskelemaan niitä äijiä. En oikein ehtinyt katsoa mitä muut teki. Muodonmuutos crinokseen. Seurasin joidenkin muiden esimerkkiä (en ole varma keiden, ei ehtinyt tajuamaan oikein siinä hässäkässä) ja hyppäsin ikkunasta pihalle myöskin, syöksyin lähimmän vielä pystyssä olevan äijän päälle aikomuksena purra siltä kurkku auki ja raadella sitä hieman kynsilläni. No, onnistuihan se melkein. Puraisin sitä ilmeisesti melkoisen kovaa, sillä sen pää lähti irti puraisun voimasta, joten sen sijaan että olisin iskenyt tätä samaa hemmoa, iskinkin kynteni vieressä seisovaan äijään. Lähti siltäkin palanen keskiruumista irti. Pikainen vilkaisu ympärille. Kuolleita kaikki 7 äijjää. Marc huusi jotain jostain pommista ja ajastimesta.

Marcilla oli myös jotain muita ongelmia, kun joku oli vääntänyt portaiden kaiteet ovien eteen siten, että parvelle vieviä ovia ei saanut auki. Jotain sählinkiä siinä oli muutenkin. Sitten jotain iskeytyi selkääni... vittu se muuten sattu… tais olla hopeaa millä minua iskettiin… en oikein kyennyt tekemään mitään vähään aikaan kivun takia. Kolmas jenkki, John Dempsey, syttyi palamaan. Saivat kuitenkin sen nopeasti sammumaan. Täällä tosiaan oli joku.

Käytin hieman Sense Wyrmiä, ja onnistuin paikantamaan missä se joku on... Samalla kun syöksyin sitä kohti, ilmestyi Bound-In-Blood sen näkymättömän viereen jostain, ja löi sitä jollain. Ennen kuin kynteni tavoitti tämän näkymättömän, se muuttui näkyväksi. Näytti kyllä ihmiseltä, mutta vampire se taisi kuitenkin olla. Muutkin sitä haavoittivat ja saivat ajettua seinää vasten, kun Lamperi viimeisteli sen parilla hyvin tähdätyllä laukauksella. Joku repi siltä vampirelta pään pois ja heitti sen jonnekin.

Ja sitten oli vielä se pommi. No, eikun sitten vaan kiireellä takaisin omia jälkiämme, välittämättä mistään hälytysjärjestelmistä. Juoksimme siihen käytävään jonka Seth ja Lamperi olivat tutkineet aikaisemmin. Räjähdys. Melkoisen iso sellainen. Bound-In-Blood paransi pahasti haavoittuneet siinä, ja sitten lähdimme etsimään ulospääsyä, jossa ei olisi paljoakaan väentungosta (homidissa tietenkin... tosin vaatteet hieman veressä yms.). Löysimmekin sellaisen, ja pakenimme paikalta parin korttelin päähän.

Soitto Hansille (joka äänestä päätellen odottelikin soittoa, arvasi että me oltiin asialla... oli melkoisen kiihdyksissään), joka sitten poimi meidät kyytiin. Mentiin meidän kämpille.