Edelleen yöllä...
Kun tultiin Nightlifesta sinne meidän kämpille, keiteltiin siinä kahvit ja keskusteltiin Hansin kanssa. Se oli ilmeisesti heti kuullut tuosta räjähdyksestä, ja siten odotteli jo melkein paniikissa meidän soittoa. Kertoi myös, että suurin osa Eisenbreuerilla ei pidä tällaisesta asiasta, että meidän olisi syytä varoa kun mennään sinne. Alettiin sitten tutkimaan mitä niissä kovoissa on mitä Lamperi oli ehtinyt ottaa mukaansa ennen tappelua/räjähdystä. Sevill alkoi käymään läpi paperipinoa, minkä oli tunkenut taskuunsa, laskuja pääosin, tosin yksi mielenkiintoinenkin. Kovoilla oli paljon suojattuja tiedostoja, joiden avaaminen vaati salasanan. No, C:n juureen oli jätetty huonosti piilotettu koodi, että eipä ollut vaikeata se...

Huomattiin, että pari kuukautta sitten oli Alcan nimisestä firmasta siirretty 11,5 miljoonaa Nightlifelle. Eikä mitään selityksiä, pelkkä "tilisiirto". Hansilta kuultiin että Alcan on joku kiinteistönvälitys tms. firma. Päätettiin lähteä Eisenbreuerille. Matkalla tosin poikettiin katsastamassa miltä Alcanin paikallinen konttori näyttää. No, yö kun vielä oli, niin melkoisen pimeältä. Ja sitten sinne Eisenbreuerille...

Melkoisen viileä vastaanotto… tai, no, miten sen nyt ottaisi, jotkut vähän mulkoili, kukaan ei tosin tervehtinyt. Tilattiin Oswaldilta (joka ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä) oluet pöytään. Tosin, kun Oswald toi ne, hän oli ensin vakava, jopa syyttävä, mutta kun laski ne pöytään, virnisti oikein kunnolla. No, hyvä tietää että joku edes pitää siitä mitä me tehdään. Siinä vähän aikaa juotuamme ja yritettyämme olla välittämättä muiden vilkuiluista ja vaikenemisesta, paikalle tuli joku iso mies...

Esitteli itsensä Adel Glockefleisch, Order-On-Street:ksi. Ja eiköhän Marc menny naurahtamaan tuon tittelin kuultuaan… no, ragabashit… Tämä kuitenkin johti siihen, että Adel haastoi Marc:n kaksintaisteluun. Aika vitun kivaa. Eikun pihalle vaan sitten. Adel:n crinoksesta päätellen taitaa olla Shadow Lord. No, yllättäen Marc sai turpiinsa 6-0, mutta hyvä yritys kuitenkin. Marc vietiin Eisenbreuerin yläkertaan pahasti telottuna, ilmeisesti parannettavaksi. Me mentiin pöytään Adel:n kanssa.

Jos oltaisiin tultu aikaisemmin, kun Adel oli vielä oikein kunnolla vihainen, niin olisi saattanut repiä meidät kappaleiksi. Nojaa, sitä sattuu. Ilmeisesti meidän pitäisi ensin "keskustella" ja "ilmoitella" noille mitä me tehdään. Vittu, jos me se tehdään niin eihän me saada mitään aikaan...

No, kuitenkin, jossain vaiheessa Marc tuli takaisin, ja sitten alettiin pähkäilemään asioita. Päätettiin lähteä Alcanin toimistoon keräämään vähän lisää tietoa. Pyydettiin Oswaldilta vähän foliota mukaan, niin onnistuu umbraan meno helpommin. Jenkit meni nukkumaan.

Alcanin toimistolle päästyämme menimme umbraan. Toimiston ovet oli kiinni, ja vähän aikaa siinä ilmapiiriä tutkiskeltuani havaitsin, että sen ikkunoihin(?) ja oveen(?) oli bindattu baneja. Aika vitun hienoo. No, pitkien pähkäilyjen ja kaikkien muiden sekoilujen jälkeen Seth potki oven kappaleiksi, ja minä ryntäsin sisään (hispona).

Sisään astuttuani, joku yritti tunkeutua mieleeni. Houmasin sen ihan selvästi. Minun perässä tulevat joutuivat ilmeisesti saman kohtelun kohteeksi, päätellen heidän ilmeistään, varsinkin Lamperilla näytti olevan jotain vaikeuksia hallita itseään... no, olis pitäny tajuta varoittaa niitä muita. Syöksyin kuitenkin sivuhuoneeseen.

Josta ryntäsi esiin koiramainen elikko. Sitä pari yritti ensin teilata, nyrkeilläkin (joilla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta), mutta silti se otti yhden meistä hallintaansa tuosta noin vaan, ja käytti hyväkseen. No, onneksi minä sain sen hengiltä lopuksi. Ja sitten pikainen paikkojen tutkiminen, ettei niitä löytynyt lisää.

No, ei sitten kuin pikainen vilkaisu mundaneen riipuksen avulla, ja ah, niinpä tietenkin, liikkeentunnistin. No, mentiin sitten sivuhuoneeseen, ja sieltä mundaneen. No ei prkl, olihan sielläkin liikkeentunnistin, että eiköhän mennyt hälytys päälle. No, ei siinä mitään, huoneessa olevat tietokoneet kantoon, ovi kappaleiksi, etuhuoneesta koneet kyytiin, ja ulko-ovi säpäleiksi, ja pihalle...

Pientä kujajuoksua, poliisien pillien ulvontaa... todettiin ettei päästä pakoon tällä tavalla. Että eiköhän vaan koneet pikaseen auki, kovot, prossut ja vähän muuta taskuun, ja lähimmän näyteikkunan kautta umbraan. Meni kyllä aika kauan aikaa siirtymiseen, mutta ei onneksi poliisi ehtineet kunnolla paikalle...

No, eikun vaan kämpille sitten nukkumaan. Alko jo olla aika myöhä. Vai pitäisikö sanoa aikainen. Tutkittiin vielä kovot läpi, ja havaittiin, että Pentex oli siirtänyt tämän 11,5 miljoonan summan Alcanille, ja siinä luki että "kivi toimitettu perille"... mitä lieneekään tarkoittaa...

Loppupäivä kuluikin lähinnä erinäisten asioiden hoitelussa...