Että olikin sitten mukava herätys tänä aamuna. Tai, siis… tänä iltana. Havahtuessani makasin jossain aivan oudossa paikassa. Ja makasin kaiken lisäksi hiekkalattialla. Olin jossain huoneessa, jota ympäröi ilmeisesti jotain penkkejä. Keskellä huonetta oli lämpenemässä jotain lientä. En muistanut en sitten yhtään mitä helvettiä oli tapahtunut saatikka missä olin. Jotain hämäriä välähdyksiä sieltä täältä, lunta, verta… vihreät silmät… paljon verta… kipua, turtuneisuutta… kylmyyttä… nuotio… jokin sen äärellä, mies keittämässä jotain… toinen mies vähän sivummalla… nuotion ääressä orava… vaiko kissa? Minua kannettiin jonnekin… sitten ei mitään.

Siinä sitten heräillessäni havaitsin, että olin alasti. Rinnassani oli (ja on vieläkin) pari aika vitun pahan näköstä arpea. Sit myös huomasin että huoneessa oli joku muukin. En ole ihan varma mitä hän sanoi siinä vaiheessa kun heräilin, olin melkoisen tokkurassa. Tämä vanhemmanpuoleinen mies jutusteli siinä vähän aikaa, ja sitten paikalla kävi joku ilmeisen ylpeä henkilö… pää oli sillä sen verran pystyssä ja katse sellanen että sillä olisi varmaan saanut hyökkäävän sarvikuononkin jähmettymään paikalleen. Kuulinkin myöhemmin että se oli Fountainsidersien philodox, mutta eipäs nyt mennä asioiden edelle…

Minulle heitettiin normaalit vaatteet, ja saatuani ne päälle johdatti tämä vanhemmanpuoleinen mies minut huoneen ainoasta ovesta toiseen, isompaan huoneeseen, jossa oli toistakymmentä n. 30-40 vuotiasta henkilöä kokoontuneena pöydän ääreen. Havaitsin minun rakkaan kissani olevan nukkumassa huoneessa sijaitsevan takan päällä. Takan edustalla istuskeli lämmittelemässä poliisi, joka minut nähdessään totes jotain että voi nyt lähtee ilmottamaan mun porukoille että olen elossa.

Tästä sitten alkoikin tuskallinen selvittely siitä mitä vittua oikein oli tapahtunut. Kertojana toimi pääosin tämä vanhemmanpuoleinen mies, Hendrik, Fountainsidersien "pappi". Sain kuulla, että olin juuri äsken "syntynyt" ihmissusi. Just. Tosi hienoa. On kyllä vieläkin aika vitun vaikea sitä uskoa, vaikka olen sen itselleni todistanutkin. Ja sitten minulle sanottiin, ettei kukaan muista "first change":stä mitään… sillä niin minulle oli käynyt… lähtenyt kotoa jonnekin, ja muuttunut joksikin "Crinokseksi"… sitä se first change kai tarkoittaa sitten… Sekoiltuani vähän aikaa ympäri mettiä, olin ilmeisesti lähtenyt ajamaan jotakin/jotakuta takaa, ja sitten lopulta ottanut sen kanssa yhteen. Hendrik ja nuorempi Garou (siksi ihmissudet itseään kutsuvat ilmeisesti), Benno, löysivät minut sitten verissäpäin lumihangesta, vasen käsi melkein irti, ympäriinsä haavoilla ja kaikkea. Ne sitten toivat minut tänne parantumaan, ja olen ollut kaksi päivää koomassa. Kuinka hienoa. Jostain syystä ne jättivät minulle kaksi arpea, eivätkä antaneet niiden parantua umpeen asti. Laittoivat ilmeisesti jotain mustaa töhnää siihen (tuhkaa?). Nuo arvet on ilmeisesti jotain "kunniamerkkejä". En oikein tajunnut sitä, mutta ehkä se selviää myöhemmin.

Minulle selitettiin tämän saman illan aikana hyvin paljon asioita, joita on turha tähän alkaa merkkaamaan… en edes muista kaikkea, liikaa käsitettävää näin nopeasti. Opin kuitenkin muuntautumaan jonkinlaiseksi hirviöksi, ja joihinkin muihinkin olomuotoihin. Vaatteet siinä rytäkässä kyllä hajosivat, mutta ilmeisesti on olemassa jokin keino estää sekin. Kuulin myös että taistelumuodossa, Crinoksessa, vihreät silmät merkkaavat Fiannaa (myös joku heimo)… Olen jotenkin hämärästi muistavani vihreänhohtoiset silmät siltä yöltä, kun koin ensimmäisen muutokseni… Myös jossain henkimaailmassa kävin. Sen vielä mainitsen, että kuulin kuuluvani jonkinlaiseen "heimoon", jonka nimi on Silent Striders. Ilmeisesti myös sillä on merkitystä, minkä kuun alla olen syntynyt… theurgeksi sanoivat minua…

Nyt kuitenkin istun tässä kotona tätä kirjoittelemassa… Vanhempani olivat iloissaan siitä että selvisin hiihtotapaturmasta japanilaisturistien kanssa. Niin heille oli kerrottu. Kissani kehrää tässä sylissäni. Miksi olin ottanut sen mukaani, kun muutuin?